Koska saimme valita itse, mitä tänään teemme, oli mukavaa aamulla bussipysäkille kävellessä todeta, että kumpikin oli sitä mieltä, että ehdottomasti osallistutaan illallistarjoiluun. Tiedossa oli siis pitkä päivä!
Minun piti ottaa aamukahvini tällä kertaa mukaan, sillä aamupalatuokioni jäi vähän lyhyeksi etsiessäni nitojaa isäntäperheen kotitoimistosta. Aurinko paistoi ihanasti heti aamusta, ja collegella ei ollut vielä kamala kiire vaatteita vaihtamaan.
Totesin jälleen tällä viikolla, että koulun omat oppilaat eivät ihan ajallaan töitään aloita, sillä jälleen me suomalaislikat olimme keittiössä työasuissamme pilkulleen meille ilmoitettuun aikaan, eikä keittiössä ollut kuin kouluttajat.
On aina mukavaa tulla collegelle tai edellisviikkoina työpaikalle, missä kaikki tervehtivät niin iloisesti ja ystävällisesti. Tänään päätimme olla taas pastry-keittiössä.
Pastry chef lecturerin tultua paikalle pidettiin nimenhuuto. Taululla olleista nimistä pian hävisi melkein puolet, ja kouluttaja oli varsin kiitollinen siitä, että me tulimme auttamaan.
Tänään illallistarjoilun teemana oli supersankarit, joten menu oli myös sen mukainen.
Pääasiallinen tehtävämme tänään oli valmistaa vähintään 50 kappaletta sämpylöitä. Ensiksi tehtiin seos hiivasta, sokerista ja desistä vettä, joka laitettiin kelmutettuna kohotuskaappiin, jotta se alkaa käymään. Sillä aikaa laitettiin taikinan muut kuivat ainekset yleiskoneeseen ja sekoitettiin. Kun käynyt hiivaseos oli valmis, lisättiin se ja liki 2l vettä kuiviin aineksiin ja annettiin koneen vaivata taikinasta sopivaa. Lopuksi taikina laitettiin kelmutettuna kohotuskaappiin kaksinkertaistumaan. Muuten sama kuin kotona, paitsi että hiivan sekoittaminen erikseen oli ainakin minulle ihan uutta.
Leipätaikinan kohotessa minä aloin tekemään chocolate chip brownieseja, tismalleen samalla ohjeella kuin hotellillakin.
Nuorisopuolen opiskelija teki Millionaire's chocolate tartin, tällä kertaa vähäb eri ohjeella, jossa kinuskikastike tehtiin kondensoidulla maidolla.
Sillä aikaa, kun suklaaleivokset ja miljonääritortun pohja paistuivat, oli leipätaikina kohonnut ja saatoimme alkaa sämpylöiden tekoon. Jokainen oli punnittava, kunkin piti painaa 60 grammaa. Aikaavievää puuhaa, onneksi meitä oli kaksi tekemässä. Kun sämpylät oli pyöritelty ja painettu mataliksi, niihin iskettiin vielä Teräsmies-logo, illan teeman mukaan.
Sämpylöitä haluttiin 60 kappaletta, ja ylijääneestä taikinasta teimme vielä hodarisämpylöitä.
Sämpylät kohotettiin, voideltiin munamaidolla ja paistettiin noin vartti. Niistä tuli tosi hienoja!
Miljonääritorttuun piti vielä tehdä kinuski, samalla kun minä huolehdin että sämpylät saatiin kaikki ajoissa uunista ja jäähdytysritilöille. Nuorisopuolen opiskelija sai apua ryhmän muilta oppilailta, sillä meidän multitaskaus (tehdään kaikki annetut tehtävät rinnastetusti ja pyritään olemaan ajoissa valmiita) meinasi sitä että muiden opplaiden suorittaessa yhden tai kaksi työtä me jaoimme keskenämme kolme, huolehtien että tietyt asiat saadaan tehtyä tiettyyn kellonaikaan mennessä, ja luppoaikaa omaavat opiskelijat saattoivat avittaa meitä.
Yliaikaa ei tällä kertaa tullut viittä minuuttia kauempaa (sekin kinuskiohjeen haastavuuden vuoksi), ja pastry-kouluttaja kerkesi antamaan meille myös palautetta. Saimme kuulla, että olemme erittäin ahkeria ja meiltä tiedusteltiin, teemmekö yhtä paljon hommia kotopuolen koulussa. Itse vastasin, että samanlaista tahtia ainakin meidän luokalla on saanut tehdä, ja aina on kaikki saatu tehtyä. Tuntien päätteeksi kouluttaja kiitteli meitä suuresti avusta ja toivoi, että kirjoittaisimme hänelle kuulumisia kotiin päästyämme. Itse ainakin ehdottomasti haluan pitää yhteyttä kaikkiin hospitality-puolen kouluttajiin, joiden kanssa olen saanut työskennellä.
Puoliltapäivin päästikn neljän tunnin tauolle. Nuorisopuolen opiskelija lähti puuhailemaan omiaan ja minä jäin collegelle. Kävin nauttimassa koulun ruokalassa viimeisen lounasannokseni, broileria ranskalaisilla ja salaatilla. Oli hyvää!
Istuskelin ruokalassa aikani ja palasin hospitality-puolelle, jossa etsin meistä vastuussa olevan kouluttajan, joka kirjoitti oman osuutensa oppimispäiväkirjan paperiseen versioon ja arvointilappuun. Tekstiä tuli rivikaupalla, ja lopuksi kouluttaja kertoi pääpiirteissään mitä oli kirjoittanut. Sain kuulla, että olin kuulemma ekalla viikolla vaikuttanut vähän epävarmalta, mutta että tähän viikkoon tultaessa muutos oli valtava; kouluttajan mielestä epävarmuus oli tosi äkkiä muuttunut itsevarmuudeksi, mikä näkyi siinä, kuinka valmistan ruokaa ja asettelen sitä lautaselle annoksia valmistaessani. Häntä vähän jopa harmitti, että nyt kun viimein olen täysin kärryillä toimintatavoista ja laatuvaatimuksista, lähdenkin jo kotiin. Mutta olen enemmän kuin tervetullut collegelle uudestaan, jos siltä tuntuu. Ja se jos mikä kuulosti mahtavalta! Täällä on ollut ihan älyttömän kivaa, ja joka aamu koululle on enemmän kuin mielellään mennyt. Ihan vakavissani voisin harkita tänne jonakin päivänä muuttamista!
Paperitöiden jälkeen kävelimme yhdessä kohti aulaa ja kouluttaja kysäisi, mitä aion tehdä ennen illallistarjoilun alkua. Vastasin yrittäväni keksiä jotain puuhaa kampuksella, johon kouluttaja vastasi, että kannattaa lähteä ihan lähistöllä olevaa The Walks -puistoa katsomaan. Sain reittineuvon ja suosituksen tutkia koko puiston läpi. Päätin tehdä työtä käskettyä ja selvitettyäni collegen respasta, minne päivän päätteeksi jättää vierailijalätkäni, lähdin kävelemään kohti puistoa.
Pari korttelia näkymä oli tämmöistä. Sitten tuli vastaan radanylityskohta, ja puiston sisäänkäynti.
Sisäänkäynnin lähistöllä. Päätin kiertää koko puiston ja sen poikki kulkevat tiet.
Lintujen syöttöpaikasta
St. Johnin kirkko, joka sijaitsee ihan keskustan kupeessa. Tästä ei ole pitkä matka rautatieasemalle.
Suihkulähde kirkon lähellä ja Red Chapel toisen sisäänkäynnin lähistöltä katsottuna
Jäin katselemaan vesilintuja Vancouver Gardenin kupeeseen. Sorsia ainakin tässä puistossa piisaa!
Red Chapel. Sinne pääsee sisälle toukokuusta syyskuuhun, siinä mielessä vähän huono ajankohta tutustua puiston tarjontaan. Kahviotakaan ei ole kuin viikonloppuisin nyt.
Melkein taas aloituspisteessä. Oikealla olevat terävät puunrungot on kuulemma pystytetty Queen-yhtyeen rumpalin, Roger Taylorin, kunniaksi, joka on kotoisin King's Lynnistä.
Tunnin sain puistossa kulumaan, mutta vielä oli puolitoista tuntia ennen illallistarjoilun valmistelujen alkamista.
Päätin kävellä takaisin koululle, ja mennä siellä olevaan Costaan juomaan kupin kahvia (sillä puiston kahvila ei ollut auki). Ihan kivasti sain aikaa kulumaan hyvin kuumaa caffe lattea hörppiessä ja musiikkia kuunnellessa. Puoli neljän maissa palasin hospitality-puolelle odottelemaan nuorisopuolen opiskelijaa takaisin.
Keittiössä huomasin työnjaon taululla. Meidät uskallettiin laittaa vastaamaan jälkkäreistä kaksistaan!
Pastry-kouluttaja ohjeisti meitä ja yhden tarjoilijoista, mitä kuhunkin neljästä jälkiruoasta tulee ja mitä meidän tarvitsee esivalmistella. Minua ainakin vähän aluksi hirvitti, sillä kouluttajan piti juuri tänään lähteä ennen tarjoilun alkua, joten kaikki piti yrittää muistaa kerralla.
Jälkiruokia oli siis neljä; Batman's banoffee pie, johon tuli toffeekastiketta, mansikoita ja karhunvatukoita; Captain's Sundae, johon tuli mansikkamoussea, kakkupohjanpaloja, purkan makuista hyytelöä, vadelmakastiketta, pop rocks -rakeita (popping candy, jota saa täällä samalla lailla kuin meillä nonparelleja ja strösseleitä), valkosuklaatähti ja suklaakuorrutteinen mansikka; Joker's tart tatin, eli luumupiiras, jolle siroteltiin tomusokeria; The Thing's Choc Mousse, joka oli kerrostettu kolmen suklaan mousse, jolle siroteltiin kaakaojauhetta, muotoiltiin nokare kermavaahtoa kauniisti ja päälle valkosuklaasta pursotettu siksak-kuvio. Yksi asiakkaista tiedettiin olevan vegaani, joten hänelle valmisteltiin hedelmälautanen, johon tuli cantaloupe-melonia, päärynää ja mansikkaa.
Minä vastasin banoffee pie'sta. Piiraita oli kolme, joista kahdessa oli suklaarouhetta ja yhdestä se oli jätetty pois, yhden asiakkaan toiveesta, jolloin yksi pala jäi ilman suklaata. Kukin piiras leikattiin kuuteen osaan, eli annoksia oli yhteensä 18. Otin mallia hotellilla tekemistäni jälkiruoka-annoksista, eli toffeekastiketta sirottelin lautasen pohjalle, nostin piiraspalan lautasen toiseen päähän ja asetin kaksi mansikanpalaa toiseen päähän. Sirotin vielä vähän toffeeta piiraan yhdelle sivulle lautasella olevan kuvion mukaisesti. Ennen tarjoilua piiraalle ja sen viereen laitoin muutaman karhunvatukan. Banoffee pie -annokset myytiin ihan kaikki!
Luumupiiraista (tart tatin) myytiin puolet, samoin sundaeista. Tripla-suklaamousseja jäi neljä.
Kun banoffee piet loppuivat, aloin siivota omia jälkiäni. Tiskasin käyttämäni astiat ja siistin omaa työpistettäni. Vähän ajan päästä tarjoilukin päätettiin ja kun siivosimme keittiötä, illallistarjoilusta vastannut kouluttaja tuli juttelemaan. Hän kyseli mitä kaikkea olimme oppineet ja mitä eroavaisuuksia on suomalaisen ja brittiläisen ammattikeittiön välillä.
Lopuksi saimme vielä maistaa ylijääneistä jälkiruoista yhdet. Nuorisopuolen opiskelija otti tripla-suklaamoussen, minä valitsin sundaen. Se oli älyttömän hyvää. Pitää etsiä bubblegum jellyn ohje, se oli annoksessa kaikkein parasta!
Nyt on ainakin kolme kouluttajaa pyytänyt, että pidämme yhteyttä kotiinpaluun jälkeen ja kerromme kuulumisia. Ehdottomasti! Tosi kiva tietää, että haluavat meistä kuulla myöhemminkin. Selvästi siis annoimme itsestämme, suomalaisista ja Suomesta js tietysti omasta koulustamme hyvän kuvan.
Koululta lähtiessä vasta tajusi, että tämä oli viimeinen kerta, kun teemme koululla hommia. Olimme ihan oikeasti hyvästelleet kaikki ja huomenna pitää aloittaa kotiinlähdön valmistelut. Neljä viikkoa meni tosi äkkiä!
Sen verran saatiin tietää, että college tekee vastavierailun vaihto-oppilaiden kera meidän koululle jossain vaiheessa. Olisi kiva saada itse tietää milloin, niin voisi yrittää päästä morjestamaan tuttuja :)
